the days turn into nights

54.1

Mulla oli tänään ekaa kertaa puoleenvuoteen psykiatrilla uudessa paikassa. Joo, toi kirjakielen kirjotus ei oo oikeen mun juttu. Sain olla koko päivän pois koulusta ja sain nukkuakkin hieman pidempään. Ihan ensimmäisenä katsoin väärän bussin lähtöajan, mutta onneks siinä ei ollu kuin 10 minuuttia, että se oikee bussi tuli. Mun piti olla siellä paikassa varttia vailla ja onneks ehdin. Toi oli sellanen himmee kerta, käytiin vaan läpi samat asiat, mitkä oon käyny läpi helvetin monta kertaa. Mua ei oikeesti kiinnostais enää ajatella yhtään mun menneisyyden tapahtumia, mut nyt on taas pakko. Täytyy kertoo kaikki ihan alusta, eihän se ämmä siellä mitään tiedä, ennen kun mä kerron. Argh. Ja en todellakaan voi sanoo että se psykiatri olis jotenkin mun mieleen, en tykänny siitä yhtään. Mua myös ärsyttää se, että ne vetää siellä omat johtopäätökset joka vitun asiasta. Niiden mielestä kaikki mun ongelmat koulun kanssa jne. johtuu siitä, mitä mä koin lapsuudessa. EI johdu. Sitten käskevät korjaamaan jos ovat väärässä, miten korjata jos et saa puheen vuoroa? Ihan sama, ens viikolla uudestaan.

Päivä jatku vielä paremmin, kun menin bussiin ja annoin rahat. Multa puuttu kymmenen senttiä. Meinasin saada paniikin. Se kuski kuitenkin oli niin ystävällinen, että riitti annettavaks viis senttiä, kun siinä oli jo toinen viis senttinen valmiina. Sit sain kauheen raivarin kotona kun äiti tuli kotiin, et miks se ei antanu tarpeeks rahaa, mut mun vikahan se taas oli. Hävitin nimittäin siitä rahasta 50 senttiä.

Varmaankin ainoo hyvä asia tässä päivässä on se, että mä huomasin tänään mun solisluiden näkyvän selvemmin kuin ennen <3 Ahh lovelovelove. Mut silti ne sais näkyy vieläkin selvemmin. Huomenna paino saattaa alkaa jo 53'lla tai sitten tasan 54.0. Toivon niin että toi vitonen ja nelonen ois toisin päin. Olisin sitten niiiiin onnellinen. Kolme ja puoli viikkoa jouluun, siinä ajassa pitäs saada pois neljä kiloa.... Jos en hirveesti viikonloppuisin syö, niin se saattaa olla mahdollista.