memories sharp as daggers, pierce into the flesh of today

Tää on nyt tällästä, että postauksia tulee ehkä kerran viikossa, mutta koska mun elämässä ei paljon mitään ole ja mä yritän pitää henkilöllisyyteni aika anonyymina, niin tää kirjottaminenkin on hieman vaikeeta. Koska tavallaan silloin nää postaukset koostus vaan siitä, että mitä mä oon syönyt, miten oon failannut(jos oon), kuinka en oo liikkunut muuta kuin koulumatkat ja joskus harvoin kun käyn vaa'alla, mun painon.

Mutta. Mulla on ollu nyt tapana käydä joka perjantai vaa'alla, koska yleensä kun kävin joka arkipäivä, mua alko ahdistaa se luku maanantaina, joka oli aina ainakin puolikiloa suurempi kuin perjantaina. Tänään en kuitenkaan käynyt, jostain syystä en saanut itteeni nostamaan sitä vaakaa hyllystä. Oon kuitenkin aika varma, että se on enemmäin kuin viikko sitten. Ehkä mä kuitenkin huomenna uskaltaudun, ihan vaan siksi, että saan tietää paljonko mulla on pudonnut paino seuraavan viikon perjantaihin mennessä. Ens viikolla mä uskon liikkuvani enemmän kuin ennen, ja syömisetkin on paljon helpompi jättää välisttä, koska kalenteri on aika täyteen buukattu.

Hiihtoloman jälkeisellä viikolla mulla on koulussa lääkärintarkastus ja siellä pitäisi olla vanhemman mukana, mutta onneks mun äiti ei sinne pääse. Se sais aikavarmasti siellä tietää, että mä poltan tupakkaa ja siitä hän se riemastuis. Ja myös jos mun paino on pudonnut siitä terkkarintarkastuksesta, jollon se oli 53.2, saisin aivan varmasti jotain sanomista siitä. Jos mun paino nyt uomenna sattuis jollain hyvällä tuurilla oleman alle 53 ja siihen on aikaa kaksi viikkoa ja jos en failaa hirmu pahasti siinä ajassa, paino saattaa hyvinkin olla välillä 50-51. Onhan siinä terkkarintarkastuksen ja ton lääkärintarkastuksen välillä kuukausi, mutta mua vaan huolestuttaa se, että paasataanko siitä painon laskemisesta jotain. Saa nähdä.

Oon tajunnu tän ja viime viikon aikana, että kun mä juon kahvia mun ei tee mieli syödä. Niinä päivinä, joina en juo, mun tekee mieli syödä koko ajan. Oon yleensä tiistaisin yksin kotona illan ja juon sillon kahvia ihan kauheesti ja sillon on just sellanen olo että mä onnistun, musta tulee laiha ja kaunis. Mutta silti tuntuu, että koko ajan vaan suurenee ja suurenee.